TUOLIN VERHOILEMINEN
 Lähtökohta |
 Lopputulos |
||
|
|||
| Ohjeet, vinkit ja apua sain isältäni, jolla on verhoilijan tausta. | |||
|
| Ensimmäisenä kävin ostamassa verhoomosta tuoliin kankaan. Seuraavaksi tuolista täytyi poistaa edellisen kankaan jäännökset sekä vanhat niitit, minkä jälkeen tuolinjaloista täytyi hioa vanhat lakat pois. Hioin tuolinjalat kevyesti hiomapaperilla. |
|
| Entisten lakkojen hiomisen jälkeen lakkasin tuolinjalat suihkutettavalla lakalla neljään kertaan, ohuina kerroksina. Tuolin muut osat suojasin sanomalehdellä. |
|
| Lakan kuivuttua kiinnitin tuoliin pehmusteet. Pehmusteena käytin vanua, jonka liimasin paikoilleen. |
|
| Tuolista täytyi tehdä kaavat. Piirsin kaavat suoraan tuolista kaavapaperille. Selkänojaosuuden jaoin kolmeen osaan ( keskiosa ja sivut ) . Selkänojasta täytyi tehdä kaavat myös etu- ja takapuolelle. Istuinosasta selviydyin yhdellä kaavalla. Kaavojen leikkaamisen jälkeen piirsin ne liidulla verhoilukankaalle ja leikkasin kankaasta osat noin kolmen sentin saumavarojen kanssa. |
|
| Selkänojanosat ompelin yhteen ompelukoneella neljästi samasta kohdasta, jotta sauma olisi tarpeeksi kestävä. Selkänojan takakappaleen keskiosa täytyi ommella kiinni sivuihin, samoin etukappaleessa. |
|
|
Vuorossa oli vaihe, jossa tarvitsin eniten apua.
Kankaankiinnittämisen aloitin selkänojan etupuolesta. Kankaan saumat täytyi laittaa tarkasti kohtiin, joihin olin piirtänyt
merkit kaavoja piirtäessäni. Kun kangas oli oikealla kohdalla, täytyi se pingottaa kireälle ja kiinnittää ensin istuin osan puolelta niittipyssyllä
ja sitten ulkopuolelta. Kangas täytyi kiinnittää joka tarkasti monesta kohtaa, jotta kangas olisi tarpeeksi rypytön ja pysyisi
kunnolla kiinni. Istuinosan verhoileminen alkoi keskeltä, selkänojan juuresta, pahvia apuna käyttäen. Selkänojan juuresta, reunoilta täytyi kangas kiinnittää piilo-ompeleella käyrällä erikoisneulalla. Lopuksi istuinosan kangas kiinnitettiin tuolin pohjaan niiteillä ja parilla pienellä naulalla. Viimeiseksi kiinnitettiin selkänojan takapuoli. Taas oikea kohta täytyi katsoa tarkasti. Myös takakappaleen kiinnityksessä käytettiin apuna pahvia. lopuksi myös tämä osa niitattiin ja naulattiin tuolin pohjaan. Ylimääräiset kankaat täytyi leikata pois ja niittien ollessa hieman lyhyitä, vasaroitiin niittejä hieman pitävyyttä varmistaen. Tärkeintä kankaan kiinnittämisessä oli saada kangas mahdollisimman kireälle, jotta tulos olisi mahdollisimman rypytön. Pieniä ryppyjä sai melko hyvin oikenemaan kastelemalla kankaan ja antamalla sen sitten kuivua. |
| Marika Moilanen 9B |