Lyseonmaen koulun historia

Bror Schildt 1848 - 1877

Bror Ernst Hannibal Schildt (1848-1877) oli etevä latinan, kreikan ja voimistelun opettaja. 21-vuotiaana filosofian kanditaatiksi valmistunut Schildt oli toiminut vuodesta 1842 alkaen konrehtorina Kuopion yläalkeiskoulussa. 31-vuotiaana hänet valittiin Heinolan ruotsinkielisen yläalkeiskoulun rehtoriksi, ja hän olisi todennäköisesti jatkanut reaalikoulunkin johtajana, jos koulun opetuskieli olisi ollut ruotsi. Hänen suomenkielentaitonsa oli puutteellinen. Jouduttuaan lakkautuspalkalle hän jäi asumaan Heinolaan, missä kuoli vuonna 1880.

Karl Boisman 1874 - 1889

Karl Wilhelm Ferdinand Boisman (1874-1889), alunperin sysmäläinen, oli voimakas persoonallisuus ja tiukka suomalaisuusmies. Hän toimi reaalikoulun johtajana koko sen toiminta-ajan ja alkeiskoulun johtajana ensimmäiset viisi vuotta. Oppilaat kunnioittivat vaativaa rehtoria, jonka aikana koulun varustetaso parani ja järjestys säilyi. Jos Boisman silitteli pitkää partaansa myötäkarvaan, asiat olivat hyvin, mutta jos silittely tapahtui vastakarvaan, silloin oli leikki kaukana.

Hänen tarmonsa riitti varsinaisen koulutyön lisäksi moniin kunnallisiin ja yleishyödyllisiin luottamustehtäviin.

Karl Grönros 1889 - 1907

Karl Oskar Grönros (1889-1907) oli harvinaisen sivistynyt, hyväkäytöksinen ja vaatimaton herrasmies. Halikossa syntynyt Grönros siirtyi lyhyen Kuopion kautensa jälkeen vuonna 1887 Heinolan alkeiskoulun latinan ja ruotsin kielen opettajaksi ja kaksi vuotta myöhemmin Boismanin kuoltua rehtoriksi. Hänen aikanaan alkeiskoulua laajennettiin viinanvoittovaroilla ja tytöt tulivat kouluun. Grönrosin käsityksen mukaan tyttöjen vaikutuksesta myös poikien käyttäytyminen muuttui siivommaksi. Oppilaiden mielestä Grönros oli hyväntahtoinen rehtori, joka itse kärsi, saattoipa itkeäkin, joutuessaan antamaan rangaistuksia.

Knut Sonck 1907 - 1927

Knut Eliel Sonck (1907-1927) oli Pohjanmaalta kotoisin oleva urheilumies, joka saattoi laskea yhdellä suksella horjumatta jyrkkää Siltakatua koulun kohdalta alaspäin. Parhaassa miehuusiässä, 55-vuotiaana, hänestä tuli alkeiskoulun rehtori. Oppilaiden ihailema Sonck oli suora ja horjumaton persoona, joka vain terästäytyi vastoinkäymisten edessä. Hänen tunnuslauseena oli: "Henki se on, joka eläväksi tekee". 75-vuotiaana Sonck joutui eroamaan rehtorin virasta virkaikälain takia. Koulu oli muuttunut Sonckin aikana alkeiskoulusta keskikouluksi.

Veikko Reijonen 1927 - 1949

Veikko Ilmari Reijosen (1927-1949) opettajaura kesti kaikkiaan 45 vuotta. Tästä ajasta hän opetti 34 vuotta Heinolassa luonnonhistoriaa ja maantiedettä omalla persoonallisella tavallaan, joka viehätti ja innostutti oppilaita. "Non scolae, sed vitae discimus."

Heinolan keskikoulun rehtorin tehtäviä Reijonen hoiti 22 vuotta jatkuvasti vaikeutuvissa olosuhteissa. 1940-luvulla 100 oppilaalle tarkoitettuun koulutaloon ahtautui enimmillään yli 300 oppilasta. Vaikka väliaikaisia lisätiloja hankittiinkin, koulua käytiin kahdessa vuorossa klo 8-20.

Alvar Loiviola 1949 - 1959

Viipurista kotoisin oleva, entinen aktiiviupseeri Alvar Adolf Loiviola (1949-1959) tuli Heinolaan voimistelunopettajaksi vuonna 1947 ja vuonna 1949 hänet määrättiin Heinolan keskikoulun rehtoriksi. Hänen rehtorikaudellaan koulu muutti Kirkkokadulta nykyiseen koulurakennukseen Savontielle, jonne oppilaat muuttokustannusten vähentämiseksi itse kantoivat pulpettinsa. Loiviola oli koulutyön ohella kunnallispoliitikko ja innokas urheilumies. Hän luopui rehtorin tehtävistä kymmenvuotiskauden jälkeen ja jatkoi koulussa voimisteluopettajana vuoteen 1975 saakka. Eläkkeelle jäätyään Loiviola keskittyi harrastuksiinsa. Hän oli innokas radioamatööri, mieskuorolainen, tangojen tulkitsija - ja ystävistä parhain.

Veikko Ojala 1959 - 1968

Veikko Ojala (1959-1968) oli mahtava mies, voimakas persoonallisuus ja suuri myös kooltaan. Vapusta marraskuulle Ojalan kalastajamallinen "Taavetti-vene" oli tuttu näky Ruotsalaisen järvellä. Hän oli taitava pilkkijä. Ojala oli myös hyvin kansallismielinen mies, jonka sotahistorian opetuksesta ovat mieleen jääneet ateenalaisten sotataito, thebalaisten vinorintama ja painopisteen sijoitus Schliefen suunnitelmassa ensimmäisessä maailmansodassa. Rehtorin persoonallinen ote näkyi sekä koulun arkityössä että juhlassa. Esim. lukuvuoden 1962-63 vuosikertomus mainitsee koulussa järjestetyn lukuvuoden aikana kolme joulu- ja kolme päättäjäisjuhlaa sekä itsenäisyysjuhlan.

Sinikka Saarnisto 1968 - 1974

Ruotsin kielen lehtori Sinikka Saarnisto (1968-1974) on ainoa naisrehtori koulun 150-vuotistaipaleella. Asiallinen, ystävällinen ja sopuisa Saarnisto toimi rehtorina aikana, jolloin koko koululaitos eli murroskautta: peruskoulu teki tuloaan, kouluneuvostoja perustettiin kouludemokratian lisäämiseksi ja kouluissa siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon. Myös kodin ja koulun yhteityömuotoja, ammatinvalinnanopastusta sekä oppilaille tarjottavia sosiaalisia palveluja pyrittiin kehittämään. Lyseossa oppilaskunta otti hoitaakseen kouluruokailun järjestämisen.

Sinikka ei kuitenkaan jäänyt ainoaksi naisrehtoriksi, vaan vuodesta 1998 lähtien Lyseonmäkeä on johtanut nainen - ensin Mirja Hirvikallio ja hänen jälkeensä Virpi Kivistö.

Teuvo Maijala 1974 - 1975

Teuvo Maijala (1974-1975) aloitti Heinolan Yhteislyseon rehtorina lukuvuoden alkaessa elokuussa 1974. Sitä ennen hän oli ollut saman koulun uskonnon ja psykologian vanhempi lehtori. Vuotta myöhemmin 1975 Heinolassa siirryttiin peruskouluun, jolloin yläaste ja lukio erosivat eri kouluiksi. Rehtori Maijala jatkoi Lyseonmäen lukion rehtorina.

Kuluneet vuodet ovat mullistaneet lukion moneen kertaan. On siirrytty ensin kurssimuotoiseen lukioon, sitten jaksolukuun ja syksyllä 1994 luokattomaan lukioon. Kaikissa muutoksissa rehtori on ollut mukana tuulisimmalla paikalla.

Ne opettajat, jotka ovat seuranneet Teuvo Maijalaa koko hänen rehtorikautensa, muistavat monessa mukana olleen rehtorin. Oli nuori rehtori, jolla oli kotona pienet lapset ja sen vuoksi ymmärrystä perheellisille opettajille. Oli jääkiekkopoikien isä, innokas "peliitta" ja itsekin urheilumies.Oli myös "Isä Maijala", lukion oma pappi ja myöhemmin rovasti. Oli poliitikko, pankkimies ja rotary-presidentti Maijala. Kun koulussa innostuttiin ilmaisutaidosta ja teatterin tekemisestä, rehtori lähti mukaan näyttelemään ja vei lopulta joukkonsa Kanadaan asti esittämään Kalevalaa.

Sanalla sanoen rehtori Maijala on joutunut monenlaiseen pyöritykseen, eikä vähiten omapäisen ja voimakastahtoisen opettajalaumansa paimenena, puhumattakaan suuren lukion oppilasjoukosta, johon on aina mahtunut niin neroja kuin mustia lampaitakin. Mukava perhe ja golfin pelaaminen ovat rehtori Maijalan "salainen ase", virkistyksen lähde.

Kauko Ruonala 1975 - 1996

Rehtori Kauko Ruonala (1975-1996) luotsasi oppilaitostamme laivurin varmoin ottein reilut 20 vuotta. Hänen rehtorikaudellaan koulussa tapahtui monia suuria muutoksia, kuten peruskouluun siirtyminen, tasokurssien poistuminen, tietotekniikan opetuksen käynnistyminen ja vielä parina viimeisenä vuonna uuden, valinnaisuutta lisäävän, koulukohtaisen opetussuunnitelman laatiminen. Hänen toimintansa oli johdonmukaista ja päätöksensä nopeita periaatteella: "Terveen järjen käyttö ei ole kiellettyä." Kaken laivassa vallitsi rento ja hyvä henki. Pienet tuulen tuiverrukset, kuten säästötoimien aiheuttamat lomautukset, eivät alusta pahemmin kallistaneet. "Asioilla on tapana järjestyä."

Meille opettajille rehtorimme antoi täyden vapauden, samalla vastuun, ja täten arvosti asiantuntemustamme sekä pyrki mahdollistamaan kehityskelpoiset ideamme. "Erilaisuuden hyödyntäminen" uuden opetussuunnitelman kansilehdellä on yksi hänen oivalluksistaan. Tätä johtamisen mallia monet johtajat opettelevat vasta nyt. Eläkeiän lähestyminen ei estänyt häntä katsomasta tulevaisuuteen. "Putoatte kuin nalli kalliolta, jos ette valmistaudu tietoyhteiskuntaan", jäi mieleemme - ei moitteena, vaan kannustavana haasteena.

Oppilaat kunnioittivat rehtoriaan. Kaken puheille uskalsi mennä esittämään asiansa, mutta tarvittaessa häneltä löytyi jämäkkyyttä tarttua vaikeisiin tilanteisiin ja tehdä nopeita ratkaisuja koko kouluyhteisön hyväksi.

Kake ei kannuksia kaipaa, hänet muistetaan muutenkin.

Olavi Peltola 1996 - 1998

Minä, Olavi Peltola, aloitin Lyseonmäen yläasteen rehtorina 1.8.1996. Minulle oli uusi kokemus koulun valtaisa opettajakunta; yhteensä 60 yläasteen ja lukion opettajaa ahertaa perinteisen ahtaissa työtiloissa. Uutta oli myös se, että 30 rehtorivuoden aikana olen ensimmäistä kertaa kahden rehtorin koulussa. Tunne on ollut suurenmoinen - yhteistyö lukion kanssa sujuu hyvin.

Lyseonmäelle tuomani kokemus on kertynyt pääasisssa helsinkiläisissä kouluissa: Puistolan ala-aste, Puistolan yläaste ja Yhtenäiskoulun peruskoulu ja lukio. Kiinnostavat kokemukset Mäntyharjun yläasteella rohkaisivat siirtymään 20 vuoden jälkeen ala-asteelta yläasteelle ja myöhemmin Heinolaan. Jakomäen yhteiskoulun ja peruskoulun antamat virikkeet 1970-luvulla antoivat rehtorille uuden näkökulman oppilashuoltotyöhön. Tämän lisäksi pidän tärkeänä, että taito- ja taideaineitakin arvostetaan koulussa. Runsas valinnaisuus Lyseonmäellä antaa oppilaille mahdollisuuden toteuttaa itseään. Tiedonkulun täytyy sujua koulun sisällä kitkatta ja avoimesti ja aktiivinen tiedottaminen koulusta ulospäin tulee olla järjestelmällistä.

Itsearvioinnin taitoja on kehitettävä niin oppilaissa kuin opettajissa. Se on yhtä tärkeää kuin oppimisen taito.

Lähitavoitteita koulun kehittämiseksi ovat:

5-jakso-opiskeluun siirtyminen lv. 1997-98

Tiivis ja monipuolinen yhteistyö lukioiden ja ala-asteiden kanssa

Verkottuminen akvaariokoulujen toimintaan mukaan ja kansainvälisten yhteyksien luominen

Mirja Hirvikallio 1998 - 2003

Perjantai 13. päivä elokuuta 1981 oli ensimmäinen työpäiväni Lyseonmäen koululla. Siitä alkoi kolme vuotta kestänyt työrupeama koulun opinto-ohjaajan viransijaisena. Toista tulemistani Heinolaan en muista yhtä tarkasti, päivämäärä ajoittui kuitenkin elokuulle 1986. Siitä saakka olen ollut joka syksy aloittamassa uutta lukuvuotta Lyseonmäen koululla, niistä viisi viimeistä rehtorin tehtävässä. Tämän toisen "työrupeaman" vuosia kertyy liki kuusitoista. Se on pitkä aika. Pidempi aika kuin useimpien oppilaamme elinikä. Niinpä ei olekaan ihme, että viime vuosina on oppilasjoukkoon ilmestynyt jo niitäkin joiden vanhempia olen ensimmäisinä työvuosinani opettanut ja ohjannut.

Kun tulin ensi kertaa Lyseonmäelle, tämä oli yli viidensadan oppilaan koulu. Paljon on niistä päivistä tapahtunut muutoksia. Opetussuunnitelmia on kehitelty parikin kertaa, tuntijakoa on muutettu. Välillä lisättiin valinnaisuutta ja nyt sitä ollaan taas ottamassa pois. Ja taas on edessä uusien opetussuunnitelmien teko. Uusi tuntijako tulee asteittain voimaan syksystä 2004 alkaen.

Koulun oppilasmäärä on myös pudonnut ensimmäisistä työvuosistani ja nyt on vain 337. Kehitys toiseen suuntaan on kuitenkin tapahtumassa. Ensi syksynä Lyseonmäellä aloittaa peräti 188 uutta tulokasta ja kolmen vuoden päästä oppilasmäärä on yli viidensadan.

Muutoksen vuosia on siis Lyseon mäellä taas edessä. Muutoksen vuosi myös on itselläni henkilökohtaisesti edessä vaihtaessani työpaikkaa Lahteen Mukkulan yläasteelle. Muutos voi olla positiivinen ja kehityksen kannalta hyvä asia. Toivon, että yhtä lailla Lyseonmäen koulu kuin minä itsekin osaisimme hyödyntää muutoksen mukanaan tuomat mahdollisuudet.

Lyseonmäellä on toivottavasti edessä myös saneerauksen aika, jotta koulurakennus saataisiin vastaamaan paremmin nykyajan koulun vaatimuksia. Tärkeimpiä koulussa ovat tietysti siellä työskentelevät ihmiset niin oppilaat kuin opettajatkin ja koko muu henkilökunta, mutta heidän työtänsä helpottaisi ja viihtyvyyttään varmasti parantaisi jos työympäristö tarjoaisi paremmat puitteet työskennellä. Koulurakennus on pääosin hyvää 50-luvun rakennuskulttuuria, mutta aika on jättänyt siihen jälkensä. Toivon, että Lyseonmäen koulu muistetaan, kun kaupungin investointirahoja tulevaisuudessa jaetaan. Koulurakennus on jatkuvasti lähes kuudensadan ihmisen päivittäinen työpaikka. Se olisi investointia tulevaisuuteen.

Kiitän työtovereitani kuluneista vuosista, vanhempaintoimikuntaa koulun toiminnan tukemisesta ja kaikkia entisiä ja nykyisiä oppilaita, jotka olette työllistäneet minut. Lähden haikein mielin.

Virpi Kivistö 2003 -

Mitä rehtorin työhön kuuluu?

-Erilaisia työtehtäviä on paljon; esimerkiksi laskujen hyväksymistä, lomien myöntämistä, viranhaltijapäätöksiä ja tulevan lukuvuoden suunnittelua.

Miten sinusta tuli rehtori?

-Minua pyydettiin rehtoriksi edeltäjäni lähdettyä. En ollut itse suunnitellut rehtoriksi ryhtymistä etukäteen.

Mitä harrastuksia sinulla on?

-Oppilashuolto ja muut työasiat vievät myös vapaa-ajalta paljon aikaa, joten harrastuksia ei juuri ole. Oleskelen kotona ja kesäisin hoidan puutarhaa.

Eroavatko loma-aikasi oppilaiden loma-ajoista? Jos eroavat niin miten?

-Kyllä eroavat. Kesäkuussa on töitä tavallisen toimistoajan mukaan. Seuraavat neljä viikkoa olen lomalla. Myös syys-, joulu-, ja hiihtoloman yritän pitää.

Millainen olit 15-vuotiaana?

-En ollut mallioppilas, joten ymmärrän niitäkin, joilla ei mene ihan putkeen.

Mikä on mottosi?

-Asioilla on tapana järjestyä. Sellainen ajattelutapa on tässä työssä tärkeää.

Terveiset Lyseonmäen koulun oppilaille?

-Täällä on todella kivoja oppilaita. Toivon että kaikki osaavat olla iloisia siitä, että on hyvät mahdollisuudet opiskella. Intoa opiskeluun ja kannattaa tehdä parhaansa!

Haastattelijoina Tanja Talvinen ja Elina Honkamäki, 2012

Rehtorit

Henrik Perander 1847 - 1848