Pentti K. Murto muistelee kouluaikojaan Heinolan Keskikoulussa 1925-1930
Vuoden 1925 ensimmäinen luokka oli koulun suurimpia, nelisenkymmentä oppilasta, joista meitä on tänään elossa vain muutama, tytöistä ehkä kolme tai neljä ja pojista vain kaksi: vepsän kielen ja kotiseudun tutkija rehtori Jussi Rainio Keuruulla ja minä täällä Heinolassa emeritus kirkkoherrana.
Kouluun oli tuona aikana pääsytutkinto ja lukukausimaksut. Tietysti opettajapersoonallisuuksilla oli meihin vaikutus. En ryhdy heitä kaikkia esittelemään. Lehtori Kuno A. Talvioja, ruotsikieli, piti meille sisäänpääsytutkinnot uskonnossa, joka myös oli hänen alaansa. Ruotsin opiskelun tunnukseksi muodostui jo alussa opittu ilmaisu: "Borta är bra, men hemma bäst." Hän, lempinimeltään "Kupe", vaikutti myöhemminkin koulun vaiheisiin pelastaen yksityiskoulun lukioluokkien lopettamiselta. Suomenkielen opettajamme, lehtori Lyyli Ikonen, sai meidät kiinnostumaan lauseenjäsennyksestä ja suomalaisesta kirjallisuudesta. Taidemaalari August F. Ripatti innostutti meidät piirustustunneilla luovaan työhön ja meidän piirroksiamme lähetettiin kilpailutöinä Japaniinkin. Onpa vuodelta 1928 öljyvärimaalaus muistona kotini seinällä. Luonnontieteen lehtori, myöhemmin rehtori Veikko I. Reijonen jätti minulle pysyvän kiinostuksen aineeseensa. Ajattelin alan opetusta elämäntyöksenikin. Kesällä 1954 tein Michiganissa niissä oloissa harvinaisen kasvilöydön: Pohjanvanamo, Linnea borealis. Luonnollisesti ilmoitin siitä heti opettajalleni Heinolaan ja löytö teki minusta The National Geographic Society'n pysyvän jäsenen.
Matematiikan lehtori Yrjö Laxtröm oli aukroriteetti, jota kaikki kunnioittivat. Välituntivalvojana hänen tarvitsi vain tulla luokan ovelle ja kopauttaa kävelykepillään kynnykseen, kun hälisevä luokka heti hiljeni. Hän joutui hoitamaan erään luokkamme aiheuttaman häiriön. Neljännellä luokalla olimme vastuussa välituntisoitoista. Eräälle pojistamme välähti mieleen lyhentää tunteja kelloa siirtämällä ja luokan järjestäjä soitti välitunnille liian aikaisin. Laxtröm tarkisti heti omasta kellostaan ja kuulustelu alkoi. Kukaan ei tunnustanut. Koko luokka jälki-istuntoon ja Laxtröm odotti opettajahuoneessa syyllisen ilmoittautumista. Tunti kului ja odotus jatkui. Silloin tytöt pakottivat asianomaisen tunnustamaan ja tilanne raukesi. Tietysti syylliselle tuli rangaistus.
Vuosina 1928 ja 1929 partiotoiminta alkoi koulussamme, poikien johtajana kirkkoherra Harvio ja tyttöjen voimistelunopettaja Mary Laxtröm. Tämä antoi uutta eloa kouluelämäämme.
Opettajapersoonista minuun teki syvimmän vaikutuksen rehtori Knut E. Sonck, joka historian opetuksessaan korosti historian etenemistä henkilöiden varassa. Hänen tunnuksensa olikin: "Henki on se, joka eläväksi tekee." Hänen kristillisyyden kuvaansa valotti kokemansa ilmestys, valoilmiö, ja siksi hän koulun päivänavauksissa suosi Jeesuksen sanaa: "Minä olen maailman valo, joka minua seuraa, hänellä on elämän valkeus..." (Joh.8:12)
Reijo Federleyn haastattelu
Komisario Reijo Kalervo Federley on syntynyt 16.7.1945 Alavudella. Nuorena hän harrasti lukemista, partiota, kerhotoimintaa ja erilaisia liikuntamuotoja. Liikunta ja lukeminen ovat säilyneet vielä nykyäänkin hänen harrastuksinaan. Vapaa-ajallaan Federley käy hiihtämässä ja kesäisin hän harrastaa kirkkovenesoutua.
Federley kävi Heinolan Yhteislyseota (Lyseonmäen koulu) vuosina 1956-63. Hänen mieleensä on jäänyt monia opettajia heidän vahvojen persoonallisuuksien vuoksi. Eräs heistä on rehtori Veikko "Maha" Ojala, joka opetti historiaa. Useisiin vanhoihin koulukavereihinsa Federley pitää yhä yhteyttä. Osa heistä asuu Heinolassa. Federley jätti lukion kesken ja meni Tampereelle töihin, jonka jälkeen hän meni armeijaan.
Federley päätti ryhtyä 23-vuotiaana poliisiksi. Hän on toiminut poliisina Helsingissä, Juvalla, Lahdessa ja Heinolaan hän tuli vuonna 1970 ja siirtyi Lahteen vuonna 1988. Federley palasi takaisin Heinolaan vuonna 1992.
Heinolan rikollisuus ei ole Federleyn kertoman mukaan poikkeuksellisen runsasta. Nuorten osuus rikoksista on n. 10-15 %. Nuorten keskuudessa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta hänen poliisina olonsa aikana. 80-luvun lopulla oli enemmän nuorisoporukoita, tällä hetkellä tilanne on hyvä. Heinolalainen nuoriso on Federleyn mielestä fiksua ja kunnollista. Nuorten tekemät rikokset ovat varsin pienen joukon aikaansaamia. Yleisimpiä nuorten tekemiä rikoksia ovat näpistykset ja luvattomat käyttöönotot. Nykyisin Federley toimii pääasiassa toimistotöissä. Hän toimi partiopoliisina 15 ensimmäisenä poliisivuotenaan, nykyisinkin vielä joskus.
Poliisina ollessaan Federleytä on uhkailtu aseella muutaman kerran. Federleyn perheeltä on joskus varastettu pari polkupyörää ja autosta on puhkottu renkaat. Hänen perheeseensä kuuluu vaimo Marle ja viisi lasta, joista neljä on kirjoittanut ylioppilaaksi Lyseonmäen lukiosta.
Federleyn suvussa on ollut muitakin poliiseja, joten ammatinvalinta ei ole ollut yllätys.
Haastattelijoina Pipsa, Anu ja Aija Lyseonmäeltä
Jyrki Patomäen koulumuistoja
Aika kultaa muistot ja monella muullakin tapaa muistikuvat valikoituvat. Ne asiat, jotka nyt muistamme hyvin vuosien takaa, ovat usein sellaisia, joita olemme aikaisemminkin muistelleet. Kun usein kerromme saman muisteluksen, toisinaan kuulija huomaa, että sisältö hiukan muuttuu, sitä tulee paranneltua. On olemassa tutkimuksia, kuinka ihmiset selittävät vuosien takaiset tekemisensä siten, että se nykykäsitysten ja nykymoraalin mukaan on oikein, vaikka tekojen motiivi tekohetkellä olikin aivan toinen.
Minkä luulen olevan suurin viisaus, jonka Heinolan yhteislyseo minulle, entiselle oppilaalleen 36-44 vuotta sitten opetti? Se on tieto, että "makkaralla on kaksi päätä; toinen pää ja toinen pää". Historianlehtorini Veikko Ojala jaksoi tätä esimerkkiä toistaa. Luulen, että silloin oppikouluiässä ei monelle muullekaan oikein kirkastunut, kuinka syvällisestä oivalluksesta on kysymys. Kun sitten myöhemmin aikuisena tavan takaa olen joutunut ihmettelemään, miksi joku toinen voi ajatella niin eri lailla kuin itse ajattelen, palautuu aina mieleeni historianopettajani esimerkki makkaran kahdesta päästä. Jos silloin kouluaikana oli minun vaikea hyväksyä, että asioilla on yleensä useampia puolia voi olla monta totuutta, ei sellaisen hyväksyminen helppoa ole aina vieläkään.
On niitä, jotka eivät koskaan opi näkemään asioita muuten kuin musta-valkoisena. Heistä tulee fanaatikkoja, jotka jatkuvasti kieltävät asian myös ilmiselvän toisen puolen saaden aikaan paljon pahaa. Koska he eivät pysty hyväksymään muuta totuutta kuin omansa, he myös itse kärsivät jopa niin, että oma mielenterveyskin järkkyy.
Ari Helmisen hyvän huomenen toivotus
Kun minä kuuntelin aamunavauksia, olin ollut valveilla jo parisen tuntia. Siihen aikaan ei ollut koulukuljetuksia ovelta ovelle. Päivän pakollinen happiannos tuli koulumatkojen pyöräilystä, kävelystä ja bussien odottelusta. Silloin pakkasessa ja sateessa tarpominen ei miellyttänyt. Lukiessani nyt juttuja koululaisten huonosta kunnosta olen yksinomaan tyytyväinen koulumatkojen liikunnallisen osuuteen.
Jos koulumatkat olivat liikunnallisia, sitä olivat välitunnitkin. Koulun pihan lumet ajettiin pihan Savontien puoleiseen päähän. Talven mittaan siihen kerääntyi korkeat lumikasat. Välitunnit kuluivat talvisin kukkulan valtaamisessa. Se oli joskus rajuakin puuhaa. Myös vaatteensa siinä sai märäksi.
Kevään tullessa poikien liikuntaharrastukset muuttuivat kevyemmiksi välitunneilla ja erityisesti hyppytunneilla, joita oli aivan liikaa. Koulun läheisyydestä etsittiin sopiva aita tai talon seinä, josta heitettiin rahaa. Se kuka sai heitetyksi oman kolikkonsa lähemmäksi merkkirahaa, keräsi koko potin. Suuria rahoja pelissä ei liikkunut. Pääasiallinen heittokolikko oli pennin tai viiden pennin raha. Joskus pelattiin kymmenpenniselläkin. Enää pienempiä kolikkoja ei ole, eikä taida löytyä sopivia puuaitojakaan.
Välitunneilla ja hyppytunneilla käytiin myös koulua vastapäätä olevassa kioskissa, missä nyt on terveyskeskus. Sitä en muista oliko se välituntisin kiellettyä vai ei. Harvalla kuitenkaan oli rahaa mukana karkkien ostoon. Tupakalla ei käyty viereisessä korttelissa tai läheisessä puistossa, vaan poikien vessassa. Koulun vahtimestari teki ajoittain ratsioita vessaan, mutta harva jäi koskaan tupakanpoltosta kiinni, vaikka vessa oli joskus niin täynnä savua, ettei eteensä nähnyt.
Oppitunneista mieleen on jäänyt luokan kohtuullisen hyvä järjestys ja hyvä luokkahenki. Järjestyshäiriöt olivat harvinaisia. Minihameisia naissijaisia lukuunottamatta opettajilla oli auktoriteettia. Tosin erään miesopettajan lähes sotilaallinen kuri sai joskus koomisiakin piirteitä. Hymyt hyytyivät viimeistään siinä vaiheessa, kun opettaja jysäytti tukevan nyrkkinsä pulpettiin oppilaan nenän edessä.
Tietokoneista, kielistudioista ja piirtoheittimistä ei luonnollisesti ollut vielä tietoakaan. Kieliä kuunneltiin opettajan pöydällä olevasta suuresta kelanauhurista, jota naisopettajat tuskin jaksoivat kantaa. Ensimmäiset kopiokoneet taisivat ilmestyä keskikoulun viimeisillä luokilla.
